Useimmat suomalaiset yhdistävät autiotuvat ja laavut Lapin tuntureihin tai itärajan korpimetsiin. Harvempi tietää, että Suomen rannikko – aina Itäisen Suomenlahden ulkosaarista Saaristomerelle, Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämeren kansallispuistoon – kätkee sisäänsä ainutlaatuisen saaristotupien, vanhojen kalamajojen ja suojaisien merilaavujen verkoston.
Yhteysaluksella saaresta toiseen: Saarihyppely on jokamiehen eräretkeilyä
Saaristoon lähteminen ei vaadi omaa purjevenettä tai merikajakkia. Suomen saaristossa liikennöi ympärivuotinen maantie- ja yhteysalusten verkosto, jonka avulla rinkka- tai pyöräretkeilijä voi hypätä ulkosaarelta toiselle ja yöpyä saarten telttailualueilla, keittokatoksilla ja autiotuvilla.
Kun suunnittelet saaristoreittiä, lauttayhteyksiä ja saarikohteiden ketjuttamista sekä Suomessa että kansainvälisillä saaristoalueilla, erinomainen apuväline reittien hahmottamiseen on IsleHops (islehops.com), joka on erikoistunut nimenomaan saarihyppelyn ja saaristokohteiden reittisuunnitteluun. Yhdistämällä saarihyppelyreitit ja Laavut kartalla -maastokartan taukopaikat voit rakentaa monipäiväisen saaristovaelluksen ilman kallista majoitusbudjettia.
Viisi yllättävää saaristoaluetta, joilta löytyy huollettuja laavuja ja autiotupia
- Saaristomeren kansallispuisto (Parainen ja Kemiönsaari): Ulkosaariston karuilla helmillä, kuten Jurmossa, Nötössä, Aspössä ja Örössä, on Metsähallituksen ylläpitämiä telttailualueita, katettuja tulipaikkoja ja kuivakäymälöitä, joille pääsee suoraan yhteysaluksilla Nauvosta, Korppoosta tai Kasnäsistä.
- Merenkurkun maailmanperintöalue (Mustasaari ja Vaasa): Maankohoamisrannikon kivikkoisessa saaristossa (mm. Björköby, Valassaaret ja Raippaluoto) on vanhoja kalastajakämpiä ja näkötornien juurella sijaitsevia suojaisia tulipaikkoja.
- Selkämeren ja Rauman saaristo (Rauma, Pori ja Uusikaupunki): Kuuskajaskarin, Kylmäpihlajan ja Nirvon ulkoluotojen tuntumassa meri on avoin ja syvä, ja saarikohteet tarjoavat tuulensuojaa niin vesibussilla kulkeville kuin merimelojille.
- Suomenlahden ulkosaaret (Pyhtää, Kotka ja Inkoo): Kaunissaari, Haapasaari, Rankki sekä Elisaaren ja Kopparnäsin rannikkolaavut ovat Etelä-Suomen monipuolisimpia meriretkeilykohteita.
- Saimaan ja Päijänteen sisävesisaaristo (Puumala, Savonlinna ja Padasjoki): Päijänteen kansallispuiston Kelvenne-harjusaari sekä Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot tarjoavat kymmeniä hiekkarantaisia laavuja ja saaritupia.
Saaristo-olosuhteiden erityispiirteet: Makea vesi, puuhuolto ja tuuliriski
Merellä ja ulkoluodoilla retkeily poikkeaa merkittävästi sisämaan metsäretkeilystä:
- Makeaa vettä ei saa merestä: Ulkosaarilla ei useinkaan ole kaivoa tai lähdettä, eikä murtovettä voi juoda tai käyttää edes keitettynä suolapitoisuuden vuoksi (suola kuivattaa elimistöä). Varaa saaristoretkelle aina vähintään 3–4 litraa juomavettä vuorokautta kohti sekä varavesi mahdollisen myrskypäivän varalle.
- Tuuli ja kalliokiinnitys: Ulkoluodoilla maaperä on usein sileää silokalliota tai kivikkoa, johon tavallinen telttakiila ei uppoa. Käytä itsestään seisovaa kupolitelttaa ja sido myrskynarut suuriin kiviin.
- Tulenteko saaristossa: Kallioluodoilla ei ole kasvavaa metsää, joten älä koskaan taita hitaasti kasvavia katajia tai saaristomäntyjä polttopuuksi. Käytä ainoastaan huollettujen keittokatosten polttopuita ja pidä aina mukana retkikeitin.