Moni ajattelee astuvansa ”koskemattomaan luontoon” poiketessaan metsäpolulle Kainuussa, Pohjanmaalla tai Lapissa. Todellisuudessa Suomen metsät ovat täynnä kiehtovia muinaisjäännöksiä, jotka voi oppia tunnistamaan paljaalla silmällä. Usein nykyiset laavut ja retkeilyreitit on perustettu täsmälleen samoille harjuselänteille ja jokivarsille, joita pitkin ihmiset ovat kulkeneet jo 8 000 vuoden ajan.
Pyöreä suppilo keskellä kangasmetsää: Tervahauta vai peuranpyyntikuoppa?
Kun kävelet kuivalla mäntykankaalla ja näet polun vieressä säännöllisen, sammaloituneen kuopan, kyseessä on harvoin luonnonmuodostuma (kuten jääkauden suppa). Voit erottaa ihmisen tekemän muinaisjäännöksen kahdesta tuntomerkistä:
| Kohde maastossa | Ikä | Miten tunnistat sen polun varrelta? |
|---|---|---|
| Tervahauta | 1600–1900-luku (100–400 v.) | Halkaisijaltaan 6–15 metrin suppilomainen kuoppa, jota kiertää korotettu maavalli. Toisessa reunassa on kapea oja (halssi), jota pitkin terva valutettiin tynnyreihin. Sammaleen alla on mustaa hiiltä. |
| Peuran- ja hirvenpyyntikuoppa | Kivikaudelta 1800-luvulle (jopa 6 000 v.) | Pienempi (2–4 m leveä), pyöreä tai soikea kuoppa, joita on usein pitkässä jonossa kymmenien metrien välein kapealla harjulla tai kannaksella. |
| Jääkauden suppa (luonnonmuodostuma) | Noin 10 000 vuotta | Usein huomattavasti suurempi ja epäsäännöllisempi painanne, jonka reunoilla ei ole ihmisen luomaa maavallia eikä hiilikerrosta. |
Miksi laavupolut kulkevat harjuja pitkin? 9 000 vuotta vanhat ”moottoritiet”
Jääkauden sulamisvesijokien kasaamat harjut (kuten Punkaharju Savonlinnassa, Pulkkilanharju, Rokua ja lukuisat Pohjanmaan ja Lapin kapeat hiekkaselänteet) ovat olleet Suomen luontaisia valtaväyliä kivikaudelta saakka. Kun ympärillä levittäytyivät upottavat suot ja tiheät kuusikot, kuiva ja tasainen mäntyharju oli helppokulkuinen kesät talvet.
Monet nykyisistä kansallispuistojen ja kuntien luontopoluista noudattavat vanhoja kirkkopolkuja, kaskipolkuja ja postipolkuja. Jos katsot tarkkaan polun vieressä kasvavia yli 150-vuotiaita mäntyjä (erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa), saatat nähdä puun kyljessä pihkaantuneen kirveeniskun eli pilkan: se on muinainen tienviitta, jolla polku merkittiin ennen maalitäpliä!
Muinaismuistolaki suojelee metsän muistia
Kaikki kiinteät muinaisjäännökset – kuten pyyntikuopat, vanhat tervahaudat, kivikautiset asuinpaikat ja saamelaiset seitakivet – ovat Suomessa muinaismuistolain nojalla automaattisesti rauhoitettuja. Niitä saa ihailla ja valokuvata, mutta niiden kaivaminen, kivien siirtely tai nuotion sytyttäminen muinaisjäännöksen päälle on lailla kielletty.